Meriharakka (Haematopus ostralegus)
Nurmossa 28.4.2017- Tämä lintu oli minulle uusi tuttavuus. Olimme ajelulla ja tietysti kamera oli minulla mukana. Ylittäessämme jokisillan, näin linnut, mutta arvelin niiden olevan vain töyhtöhyyppiä. Vaimo sanoi, ettei kyllä erota töyhtöjä, niinpä pysäytin auton ja zoomasin auton ikkunasta lintuja kohti. Siinä totesin, ettei tosiaan kyse ole ”töyhtiksistä,” vaan aivan jostain muusta. Ajoin auton parkkiin ja kävin napsimassa vielä muutaman kuvan lisää ja sitten täytyikin lähteä kotiin selvittämään tarkemmin, mikä lintulaji tässä on kyseessä. Yllättävää, miten huonosti autosta päin tunnistaa lintuja. Aina kannattaa nousta ja zoomailla etäälläkin olevia luontokappaleita. Sitä voi löytää silloin hyvinkin harvinaisen lajin!
Nurmossa 4.6.2017
Meriharakka (Haematopus ostralegus) on oranssinokkainen lintu, joka on muuttumassa ulkoluotojen kahlaajasta kaupunkilinnuksi.
Koko ja ulkonäkö
Musta pää ja selkä, mustat valkoläikkäiset siivet ja pyrstö, valkea rinta ja vatsapuoli. Punaiset jalat ja punainen vahva nokka. Nuoren linnun selkä on ruskehtavan tummanharmaa, ja sen nokan kärki on tumma. Ääni on raikuvan kova, kimeä 'piik'. Muutkin äänet ovat kauaskantavia ja saariston luontoa elävöittäviä kiljahteluja.
Pituus 40–49 cm Siipien kärkiväli 80 cm Paino 330–750 g.
Levinneisyys
Pesimisalueet ovat Länsi-Eurooppa, Keskinen Euraasia ja Kamtšatka sekä Kiina. Näiden mukaan meriharakat joskus jaetaan kolmeen alalajiin. Talvehtimisalueita ovat Pohjois-Afrikka, Etelä-Eurooppa ja Etelä-Aasia. Euroopassa pesii vähintään 200,000 paria pääasiassa merenrannikoilla. Suomen pesimäkanta on noin 4000 paria, mistä sisämaapesijöiden osuus on 50–100 paria. Muuttolintu, joka saapuu Suomeen huhtikuussa ja lähtee pois heinä-elokuussa. Arktisten alueiden pesimälinnut muuttavat Suomen yli toukokuussa.
Lisätietoa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Meriharakka
Kuvat: ©Kotistudio Pasi Kallio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti